Hei ja tervetuloa lukemaan Erottamattomia! Pahoitteluni kuvien koosta. Luulin laittaneeni kuvien koon suureksi, mutta näköjään en. Ensi osassa tulee sitten isompia kuvia :)

Aurinko paistaa sisään ikkunasta. Kesä on vaalentanut Marin hiuksia kauniisti - näinhän käy joka kerta. Nyt kesä on kuitenkin lopuillaan. Koulut alkavat kohta. Maria jännittää, mutta hän ei anna sen näkyä. Uudessa koulussa on oltava itsevarma.

"Minulla on tosi ikävä sinua", tyttö kirjoittaa nettikeskusteluun, jota hän käy Lahtelaan jääneen ystävänsä kanssa. Vai tulisiko sanoa rakkaansa kanssa?

"Jep, minullakin sinua. Olisi mahtavaa päästä sinne teille joku päivä. Lahtela on niin kaukana sieltä, joten täytyisi varmaan jäädä yöksi", Hannu vastaa. Ehdotus saa Marin ihon kananlihalle. Yöksi? Hehän ovat seurustelleet vasta pari viikkoa. 

Mari hyvästelee Hannun ja katsahtaa ulos ikkunasta. Sää on todella mainio. Mitäpä jos hän nauttisikin kesäloman viimeisestä viikosta niin kuin siitä kuuluu? Ryhtyen tuumasta toimeen Mari käy vaihtamassa ylleen uimapukunsa, ja hetken poseeraa peilin edessä. Mikäli Hannu tosiaan tulisi lähiaikoina yökylään Marin perheen luokse, ei hän voisi välttyä näkemästä Marin bikinikroppaa. Tämä on - monien muiden teinityttöjen tavoin - todella epävarma vartalostaan.

Epävarmuudestaan huolimatta Mari raahautuu alakertaan ja menee allasalueen aurinkotuoliin nauttimaan lämpimästä ilmasta. Lahtelassa toki on paljon lämpimämpi ilma, mutta Salmisalossa oli ihmeen rauhallista.

"Outoa muuttaa yhtäkkiä kaupungin hälinästä näin rauhalliselle alueelle", Mari tuumi.

Pienen auringonottamisen jälkeen Maria alkaa houkutella edessä odottava, tyyni uima-allas. Lahtelassa heillä ei ollut sellaista, vain todella isojen kartanoiden omistajilla oli, esimerkiksi Riitalla. Mutta nyt Vartiaisten perheelläkin on ja sen hän tekee selväksi päivittäin nettikeskusteluissa. Mari ottaa vauhtia ja loikkaa uima-altaaseen.

Tytöllä ei ole aavistustakaan, että naapuritalon ruskeatukkainen Valtteri tarkastelee häntä sillä hetkellä. Ei pojalla ole mitään likaisia ajatuksia Marista, hän vain haluaisi tutustua tähän paremmin. Se on kovin hankalaa, kun tuo vaaleahiuksinen tyttö viettää suurimman osan ajastaan sisällä tai ulkopihan altaalla.

Valtteri huokaisee ja asettuu makuulle sängylleen. Hän ottaa yöpöydältään kirjan ja alkaa lukea sitä, saamatta mitään kuitenkaan irti. Miksi naapuritalon tyttö pyörii jatkuvasti hänen päässään? Uudet naapurit ovat asuneet viereisessä talossa vasta muutaman päivän. Äiti ja isä ovat yrittäneet saada Valtterin ulos talosta ja tervehtimään uusia naapureita, mutta jostain syystä poika on tässä tilanteessa kovin ujo. 

Hän ikävöi Aarnia ja tämän perhettä. He asuivat viereisessä talossa ennen kuin sitä alettiin kunnostaa ja uusi perhe muutti sinne. Aarni muutti perheineen Jokilaaksoon, joka on kovin kaukana Salmisalosta. 

Valtterin pohtiessa sisällä, miten tehdä tuttavuutta naapurin tyttöön, Mari on vetäytynyt etupihalle. Hän tuumi altailla, että tähän aikaan päivästä aurinko paistaa parhaiten pihan etuosaan. Hän levittää pyyhkeen ruohikon ylle ja lisää hieman aurinkorasvaa.

"Kas, päivää!" kuuluu aidan toiselta puolelta. Mari kääntyy katsomaan ja huomaa tummatukkaisen keski-ikäisen naisen, joka lannoittaa kasvimaataan. "Minä olen Melissa Järvi, naapurinne. Kaarlo! Valtteri! Tulkaahan tervehtimään uusia naapureitanne!"

Mari ehtii tuskin tervehtiä Melissaa, ennen kuin keltapaitainen poika juoksee etupihalle aidan luokse.

"Moi, minä olen Valtteri. Ja tuo on äitini", hän kertoo hymyillen.

Mari katsahtaa ylöspäin. Valtteri on hänen mielestään oikein söpö poika. Hän nousee seisomaan ja katsoo tätä syvälle silmiin.

"Moi", hän sanoo hymyillen. "Olen Mari Vartiainen. Hauska tutustua."

He hymyilevät hetken toisilleen ja vaivaantuvat sitten. 

"Mari! Tulehan syömään!" Marin äiti, Hanna, huutaa sisältä talosta.

"Olisi kiva jutella lisää, mutta äiti kutsuu. Joskus toiste sitten?" Mari toteaa ja ottaa pyyhkeensä ja aurinkorasvan ja vetäytyy taloon.

Kymmenen minuutin kuluttua Vartaisten perhe istuu ruokapöydän ääressä kullakin edessään lautasellinen raikasta salaattia. Kaikilla paitsi perheen kuopuksella Annilla.

"No, miten työpäivä sujui?" Hanna kysyy osoittaen sen Maria vastapäätä istuvalle Jarille. Hän on Marin ja Annin isä.

"Tavallisesti. Asiakkaita tulee koko ajan lisää ja uutta työvoimaa tarvitaan. Haastattelen ensi viikolla työnhakijoita tauotta. Suuryrityksen johtaminen on raskasta puuhaa", Jari vastaa.

Hanna Vartiainen on jättänyt viralliset työt alkaessaan odottaa Maria. Nykään hän tekee maalauksia ja myy niitä silloin tällöin näyttelyihin. 

"Entäs minun pikku prinsessallani, kuinkas päivä on sujunut?" Jari kysyy katsahtaen Mariin.

"Vähän tylsä päivä... Ei täällä ole mitään tekemistä, kun en tunne ketään. Paitsi tänään tutustuin vähän naapureihimme. Luulen, että heidän poikansa tulee samaan kouluun kanssani."

Hanna ja Jari hymyilevät ja iloitsevat, että heidän tyttärensä on tehnyt tuttavuutta paikallisiin ihmisiin.

"Ehkä voisimme pitää illalliskutsut tässä joku päivä ihan vain naapureiden kesken!" Hanna keksii.

Myös Järven perheen talossa nautitaan illallista. Melissaa ei koskaan siunattu kovin kattavilla keittäjän lahjoilla. Chili Con Carne on hieman palanut, mutta miehet eivät halua valittaa. Tällaista se on aina ollut.

"No, miltä naapurin tyttö vaikutti?" Melissa kysyy vinkaten silmää.

"Mitä? Kiva hän varmasti on. En tunne häntä vielä kunnolla", Valtteri sanoo nopeasti ja vaivaantuneesti. Pitääkö äidin heti kysellä, vaikka Valtteri on vasta vaihtanut pikaiset kuulumisen Marin kanssa?

"Mukavaa, että olet vihdoin tutustunut siihen tyttöön", Kaarlo toteaa yrittäen rikkoa vaivaannuttavan ilmapiirin, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Aurinko on laskenut ja Mari on nukahtanut kevyeen uneen huoneensa nojatuoliin. Hän miettii elämäänsä. Naapurin Valtteri vaikuttaa aika kiinnostavalta tapaukselta, mutta onko Marin tunteissa sekaisin vähän muutakin? Missään tapauksessa hän ei voisi ajatella Valtteria sillä tavalla, koska hänhän on varattu!

Mari havahtaa hereille tuntiessaan värinän pyjamahousujensa taskussa. Hän nousee ylös ja kaivaa kännykkänsä esiin.

"Junani lähtee nyt. Nähdään pian."