Aurinko on laskeutunut Salmisalossa. Valot alkavat pikkuhiljaa sammua taloista ja raskaan työpäivän tehneet käyvät lepoon. Salmisalo on erittäin rauhallinen paikka, joten yökerhotkaan eivät häiritse asukkaita. Muutamia autoja ajaa valtateillä, pitäen pientä ääntä.

Myös Vartiaisten talossa on käyty lepoon, mutta yksi heistä ei nuku. Mari makaa alakerran sohvalla ja katselee puoliunessa televisiota. Vähän väliä on tyttö vaipumassa uneen, muttei koskaan anna sen tapahtua kokonaan. Juuri kun hän on jälleen nukahtamaisillaan, kuuluu koputusta ovelta. Mari säpsähtää hereillä ja pinkaisee kipittäen ulko-ovelle.

Hän tietää kuka oven toisella puolella on.

"Moi rakas", Hannu tervehtii.

"Hiljempaa! Kaikki ovat jo nukkumassa", Mari käskyttää. "Tule sisään."

Mari ohjaa poikaystävänsä keittiöön ja kertoo tekevänsä heille lämpimät kaakaot. Häntä hämmentää Hannun äkillinen ilmestyminen Salmisaloon. Mitähän vanhemmatkin sanovat, kun saavat tietää pojan yllättävästä vierailusta? 

"No, haluaisitko jo viimein kertoa, mikä sinut tänne toi", Mari pyytää kaataen kuuman kaakaon kahteen kuppiin. Toisen niistä hän ojentaa Hannulle.

He istahtavat jakkaroille.

"Sinua minä tulin tapaamaan, tietenkin", Hannu vastaa. "En kestänyt olla enää yhtään päivää erossa sinusta!"

"Kuinka ihana kuulla", Mari sanoo ja huokaa ihastuneesti. "Kiva kun tulit käymään. Kuinka kauan aiot viipyä?"

"Niin kauan kuin vain tarvitsee", Hannu toteaa, hörppää kaakaotansa ja ehdottaa: "Mennään mielummin tuonne sohvalle istumaan, Mari."

Hetken kuluttua he istuvat kahdestaan sohvalla katsoen jotakin keskiyön turhanpäiväistä juoruiluohjelmaa. Hannu laskee kätensä Marin reidelle ja suutelee tämän niskaa.

"Oli minulla toinenkin syy tulooni..."

Äkkiä Hannu suutelee Maria ja he kuhertelevat sohvalla. Mari nauttii ensin tilanteesta, mutta kun puuhat alkavat käydä vakavammaksi, hän irtautuu vaivalla poikaystävänsä otteesta.

"Mikä sinulla nyt on?" Hannu kysyy kipakasti yrittäen löytää tiensä takaisin Marin huulille.

"Minä muistin yhtäkkiä", Mari tokaisee nousten ylös, "että äidillä on tapana käydä vesilasilla näihin aikoihin yöstä. En halua hänen löytävän meitä kuhertelemassa sen kalliilla sohvalla. Joten menen nyt huoneeseeni nukkumaan, hyvää yötä."

"Hetkinen", Hannu keskeyttää. "Missä minun on tarkoitus nukkua? Enkö voisi tulla sinun sänkyysi?"

"Äh, ei sinne mahdu. Tai siis, rimpuilen unissani kovasti. Jää sinä tähän sohvalle. Hyvää yötä."

Mari kipittää huoneeseensa ennen kuin Hannu ehtii sanoa vastalausetta. Miksi ihmeessä hän yhtäkkiä perääntyy? Hannuhan on Marin poikaystävä ja kyllä hän tietää mitä seurustelevat parit tekevät. Miksi se kaikki yhtäkkiä alkaa pelottaa Maria? Hän käpertyy peiton alle ja sulkee silmänsä. Kumpa uni tulisi pian.

Alakerrassa Hannu on heittänyt päällysvaatteensa myttyyn lattialle, ja asettuu makuulle sohvalle. Hannun päässä pyörii väistämättä Marin outo käytös. Ei hän koskaan aikaisemmin ole vastustanut Hannua. Hannu tekee lopullisen päätelmänsä, jossa hän selittää Marin käytöksen vain väsymyksellä.

"Sellaisiahan ne naiset ovat, ainoa syy minun vastustamiseeni on väsymys. Niin sen on oltava", hän miettii ja nukahtaa kevyeeseen uneen.

***

Aurinko on paistanut Salmisalon yllä jo monta tuntia. Mari säpsähtää hereille yhtäkkia muistaen eiliset tapahtumat. Voi ei! Äiti ja isä ovat varmasti jo löytäneet Hannun. Kellohan on jo yhdeksän ja vanhemmat ovat aamuvirkkuja.

Mari siistii hieman hiuksiaan ja kurkistaa nopeasti peiliin, jonka jälkeen juoksee alakertaan.

Mari löytää perheensä ruokapöydän äärestä. Jokaisella on edessään maukkaan näköinen munakas.

"Kas, huomenta", Hanna toivottaa hymyillen, joka ei kuitenkaan vakuuta Maria. Hän tuntee äitinsä ja tietää mitä tämä ajattelee. "Löysimme tämän nuoren matkailijan sohvalta noustessamme ylös. Mikset kertonut Hannun tulevan kylään?"

"Äh, sain itsekin tietää siitä vasta lyhyellä varoitusajalla", Mari mutisee ja istuutuu. Hän alkaa lappaamaan munakasta suuhunsa nopeasti, että pääsisi pois kiusallisesta tilanteesta.

"Mukava saada sinut kylään", Jari toteaa ja hymyilee Hannulle.

Aamupalan jälkeen Mari vetäytyy huoneeseensa pukemaan päälleen ja laittautumaan. Äiti seuraa perässä.

"Oliko asiaa?" Mari huokaisee äidin seistyä hänen takanaan pari minuuttia täysin hiljaa.

"Mikset kertonut poikaystävästäsi meille?" Hanna viimein kysyy kun Mari on siirtynyt hiustenlaittoon. "Olisi ollut mukava tietää, että seurustelet."

"No, kun me emme ole seurustelleet Hannun kanssa kauan. Ajattelin kertovani teille sitten, kun juttumme on virallisempi", tämä vastaa nopeasti.

"Virallisempi? Tarkoitatko, kun menette naimisiin?" Hanna tuohtuu, mutta korjaa pian äänensävynsä taas tyynen rauhalliseksi. "Meille on isäsi kanssa okei, jos seurustelette. Mutta sinun täytyy jatkossa kertoa meille, missä mennään."

"Joo", Mari vastaa ja korjaa jälleen etuhiuksiaan. "Ettekö te muuten ole tänään menossa sinne teatteriin isän kanssa?"

On iltapäivä ja Järvien pihamaalla käy rankka jalkapalloharjoittelu. Valtteri on maalissa ja hänen ystävänsä Saku yrittää kaikin tavoin saada pallon osumaan verkkoon.

"Luovuta jo! Et sinä sitä palloa ohitseni saa", Valtteri nauraa Sakun heikoille yrityksille.

Juuri kun Saku on jälleen yrittämässä päihittää monta vuotta jalkapalloa harrastaneen Valtterin, tämän katse kääntyy muualle. Hän huomaa Marin ja jonkun pojan seisovan tienvarressa ja suutelevan.

Kun Mari äkkää Valtterin tuijotuksen, hän irtautuu nopeasti Hannun otteesta ja vilkuttaa Valtterille.

"Moi! Kiva peli teillä näyttää olevan. Tässä on minun poikaystäväni Hannu. Hannu, tässä on naapurini Valtteri."

Kun Hannu ja Mari ovat kadonneet Vartiaisten pihamaalle, Valtteri potkaisee palloa kaikin voimin ja huudahtaa vihaisena.

"No mikäs sinulle tuli?" Saku ihmettelee ääneen ja ottaa pallon vastaan.

"Äh, tuo Mari", Valtteri selittää, "hän on kiinnostanut minua jonkin aikaa."

"Mutta hänellähän on poikaystävä?" Saku keskeyttää.

"No niimpä! En minä tiennyt sitä. Nyt tuntuu kuin olisin tuhlannut tunteeni täysin turhaan. Rasittavaa ja turhauttavaa."

Ilta koittaa Salmisaloon. Hanna ja Jari Vartiainen ovat lähteneet paikalliseen teatteriin viettämään vuosipäiväänsä sekä vieneet pikku-Annin hoitoon isovanhemmille. Mari ja Hannu ovat siis täysin kahdestaan. He suutelevat keittiössä ja pohtivat tekemistä iltaan. Vanhemmat tulevat vasta myöhään yöllä.

"Eikö teillä olekin sellainen poreallas?" Hannu yhtäkkiä keksii. "Mentäisiinkö sinne?"

Mari nyökkää ja sanoo: "Mennään vain! Minä käyn ensin vain vaihtamassa uimapuvun..."

Noin viiden minuutin kuluttua Mari Vartiainen ja Hannu Aaltonen kuhertelevat lämpimässä porealtaassa. Hannu kuiskuttelee tyttöystävänsä korvaan raskaita sanoja ja ehdotuksia. Vaikka Mari pitääkin hymyn huulillaan, syvällä sisimmässään häntä pelottaa ja ahdistaa.

Kun Hannu alkaa ahdistaa Maria porealtaan nurkkaan ja riisua tämän uimapuvun alaosaa, Mari perääntyy ja kieltäytyy.

"Hannu, sinun täytyy ymmärtää, etten ole valmis", Mari sanoo hiljaa ja vetäytyy irti poikaystävästään.

"Pyh, totta kai olet valmis!" Hannu vastaa naurahtaen. "Kaikki me olemme!"

Kun Hannu ei usko Maria ja yrittää jälleen irroittaa alaosaa, Mari irtautuu hänen otteestaan ja nousee porealtaasta. Hän pyytää Hannua lähtemään, mutta tämä ei tottele vaan tulee lähemmäs Maria.

"Päästä irti!" Mari kiljuu.

Hei ja tervetuloa lukemaan Erottamattomia! Pahoitteluni kuvien koosta. Luulin laittaneeni kuvien koon suureksi, mutta näköjään en. Ensi osassa tulee sitten isompia kuvia :)

Aurinko paistaa sisään ikkunasta. Kesä on vaalentanut Marin hiuksia kauniisti - näinhän käy joka kerta. Nyt kesä on kuitenkin lopuillaan. Koulut alkavat kohta. Maria jännittää, mutta hän ei anna sen näkyä. Uudessa koulussa on oltava itsevarma.

"Minulla on tosi ikävä sinua", tyttö kirjoittaa nettikeskusteluun, jota hän käy Lahtelaan jääneen ystävänsä kanssa. Vai tulisiko sanoa rakkaansa kanssa?

"Jep, minullakin sinua. Olisi mahtavaa päästä sinne teille joku päivä. Lahtela on niin kaukana sieltä, joten täytyisi varmaan jäädä yöksi", Hannu vastaa. Ehdotus saa Marin ihon kananlihalle. Yöksi? Hehän ovat seurustelleet vasta pari viikkoa. 

Mari hyvästelee Hannun ja katsahtaa ulos ikkunasta. Sää on todella mainio. Mitäpä jos hän nauttisikin kesäloman viimeisestä viikosta niin kuin siitä kuuluu? Ryhtyen tuumasta toimeen Mari käy vaihtamassa ylleen uimapukunsa, ja hetken poseeraa peilin edessä. Mikäli Hannu tosiaan tulisi lähiaikoina yökylään Marin perheen luokse, ei hän voisi välttyä näkemästä Marin bikinikroppaa. Tämä on - monien muiden teinityttöjen tavoin - todella epävarma vartalostaan.

Epävarmuudestaan huolimatta Mari raahautuu alakertaan ja menee allasalueen aurinkotuoliin nauttimaan lämpimästä ilmasta. Lahtelassa toki on paljon lämpimämpi ilma, mutta Salmisalossa oli ihmeen rauhallista.

"Outoa muuttaa yhtäkkiä kaupungin hälinästä näin rauhalliselle alueelle", Mari tuumi.

Pienen auringonottamisen jälkeen Maria alkaa houkutella edessä odottava, tyyni uima-allas. Lahtelassa heillä ei ollut sellaista, vain todella isojen kartanoiden omistajilla oli, esimerkiksi Riitalla. Mutta nyt Vartiaisten perheelläkin on ja sen hän tekee selväksi päivittäin nettikeskusteluissa. Mari ottaa vauhtia ja loikkaa uima-altaaseen.

Tytöllä ei ole aavistustakaan, että naapuritalon ruskeatukkainen Valtteri tarkastelee häntä sillä hetkellä. Ei pojalla ole mitään likaisia ajatuksia Marista, hän vain haluaisi tutustua tähän paremmin. Se on kovin hankalaa, kun tuo vaaleahiuksinen tyttö viettää suurimman osan ajastaan sisällä tai ulkopihan altaalla.

Valtteri huokaisee ja asettuu makuulle sängylleen. Hän ottaa yöpöydältään kirjan ja alkaa lukea sitä, saamatta mitään kuitenkaan irti. Miksi naapuritalon tyttö pyörii jatkuvasti hänen päässään? Uudet naapurit ovat asuneet viereisessä talossa vasta muutaman päivän. Äiti ja isä ovat yrittäneet saada Valtterin ulos talosta ja tervehtimään uusia naapureita, mutta jostain syystä poika on tässä tilanteessa kovin ujo. 

Hän ikävöi Aarnia ja tämän perhettä. He asuivat viereisessä talossa ennen kuin sitä alettiin kunnostaa ja uusi perhe muutti sinne. Aarni muutti perheineen Jokilaaksoon, joka on kovin kaukana Salmisalosta. 

Valtterin pohtiessa sisällä, miten tehdä tuttavuutta naapurin tyttöön, Mari on vetäytynyt etupihalle. Hän tuumi altailla, että tähän aikaan päivästä aurinko paistaa parhaiten pihan etuosaan. Hän levittää pyyhkeen ruohikon ylle ja lisää hieman aurinkorasvaa.

"Kas, päivää!" kuuluu aidan toiselta puolelta. Mari kääntyy katsomaan ja huomaa tummatukkaisen keski-ikäisen naisen, joka lannoittaa kasvimaataan. "Minä olen Melissa Järvi, naapurinne. Kaarlo! Valtteri! Tulkaahan tervehtimään uusia naapureitanne!"

Mari ehtii tuskin tervehtiä Melissaa, ennen kuin keltapaitainen poika juoksee etupihalle aidan luokse.

"Moi, minä olen Valtteri. Ja tuo on äitini", hän kertoo hymyillen.

Mari katsahtaa ylöspäin. Valtteri on hänen mielestään oikein söpö poika. Hän nousee seisomaan ja katsoo tätä syvälle silmiin.

"Moi", hän sanoo hymyillen. "Olen Mari Vartiainen. Hauska tutustua."

He hymyilevät hetken toisilleen ja vaivaantuvat sitten. 

"Mari! Tulehan syömään!" Marin äiti, Hanna, huutaa sisältä talosta.

"Olisi kiva jutella lisää, mutta äiti kutsuu. Joskus toiste sitten?" Mari toteaa ja ottaa pyyhkeensä ja aurinkorasvan ja vetäytyy taloon.

Kymmenen minuutin kuluttua Vartaisten perhe istuu ruokapöydän ääressä kullakin edessään lautasellinen raikasta salaattia. Kaikilla paitsi perheen kuopuksella Annilla.

"No, miten työpäivä sujui?" Hanna kysyy osoittaen sen Maria vastapäätä istuvalle Jarille. Hän on Marin ja Annin isä.

"Tavallisesti. Asiakkaita tulee koko ajan lisää ja uutta työvoimaa tarvitaan. Haastattelen ensi viikolla työnhakijoita tauotta. Suuryrityksen johtaminen on raskasta puuhaa", Jari vastaa.

Hanna Vartiainen on jättänyt viralliset työt alkaessaan odottaa Maria. Nykään hän tekee maalauksia ja myy niitä silloin tällöin näyttelyihin. 

"Entäs minun pikku prinsessallani, kuinkas päivä on sujunut?" Jari kysyy katsahtaen Mariin.

"Vähän tylsä päivä... Ei täällä ole mitään tekemistä, kun en tunne ketään. Paitsi tänään tutustuin vähän naapureihimme. Luulen, että heidän poikansa tulee samaan kouluun kanssani."

Hanna ja Jari hymyilevät ja iloitsevat, että heidän tyttärensä on tehnyt tuttavuutta paikallisiin ihmisiin.

"Ehkä voisimme pitää illalliskutsut tässä joku päivä ihan vain naapureiden kesken!" Hanna keksii.

Myös Järven perheen talossa nautitaan illallista. Melissaa ei koskaan siunattu kovin kattavilla keittäjän lahjoilla. Chili Con Carne on hieman palanut, mutta miehet eivät halua valittaa. Tällaista se on aina ollut.

"No, miltä naapurin tyttö vaikutti?" Melissa kysyy vinkaten silmää.

"Mitä? Kiva hän varmasti on. En tunne häntä vielä kunnolla", Valtteri sanoo nopeasti ja vaivaantuneesti. Pitääkö äidin heti kysellä, vaikka Valtteri on vasta vaihtanut pikaiset kuulumisen Marin kanssa?

"Mukavaa, että olet vihdoin tutustunut siihen tyttöön", Kaarlo toteaa yrittäen rikkoa vaivaannuttavan ilmapiirin, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Aurinko on laskenut ja Mari on nukahtanut kevyeen uneen huoneensa nojatuoliin. Hän miettii elämäänsä. Naapurin Valtteri vaikuttaa aika kiinnostavalta tapaukselta, mutta onko Marin tunteissa sekaisin vähän muutakin? Missään tapauksessa hän ei voisi ajatella Valtteria sillä tavalla, koska hänhän on varattu!

Mari havahtaa hereille tuntiessaan värinän pyjamahousujensa taskussa. Hän nousee ylös ja kaivaa kännykkänsä esiin.

"Junani lähtee nyt. Nähdään pian."